Nature Experts

Harakan saaren kevät

Harakan saari sijaitsee vain lyhyen venematkan päässä Helsingin Kaivopuiston edustalla. Keväällä ja alkukesällä saaren luonnossa näkyvimpiä ovat saaristolinnut: valkoposkihanhet, kalalokit, haahkat ja meriharakat. LIntuja on paljon, ja ne ovat tottuneet pesimään aivan polkujen vierellä. Siksi onkin tärkeää, että vierailijat kulkevat pesimäaikana vain polkuja pitkin. Osa pesistä voi olla aivan polun reunalla, joten on tärkeää myös katsoa jalkoihinsa, ettei vahingossa riko pesää.
Harakassa pesii runsaasti valkoposkihanhia, jotka ovat runsastuneet Suomessa parinkymmenen viime vuoden aikana. Pesäänsä puolustava koiras voi olla hieman ärtyisä, mutta siitä selviää kun ei kulje koiraan ja hautovan naaraan välistä, ja väistää hieman kauemmas.
Kalalokki on saaren runsain lokkilintu, ja niitä pesii kallioilla valkoposkihanhien seurana. Maassa olevaa munapesää voi olla vaikea huomata, joten on parasta katsoa mihin astuu. Poikasaikana kalalokit puolustavat poikasiaan kiihkeästi, joten silloin on vain paras vaihtaa hieman paikkaa.
Meriharakka on saariston "porkkananokka". Sen mustavalkoinen väritys ja suuri punainen nokka tekevät siitä helposti tunnettavan. Se on lisäksi varsin äänekäs.
Haahkauros on hieno mustavalkoisessa juhlapuvussaan. Naaraat ovat ruskeankirjavia, ja hautoessaan ne luottavat täysin suojaväriinsä, eivätkä poistu pesältä.
Hyvä reitti on lähteä laiturilta vasemmalle ja kävellä pohjoisrantaa lintujentarkkailupiilolle asti. Sieltä voi kävellä suojelualueen reunaa etelärannan kalliolle. Kallioilla on kivillä rajattuja polkureittejä, jota käyttämällä pääsee kohti päärakennusta ja sen vieressä olevaa korkeaa vallia, jossa on näköalapaikka. Sen jälkee voi vielä tehdä kierroksen saaren länsiosassa tai palata suoraan venerantaan.
Liikkuessasi Harakassa on tärkeää, että kunnioitat lintujen pesimärauhaa. Jos emon pelästyttää pesältä, on vaarana että varikset käyvät syömässä munat. Kun kuljet rauhassa polkuja pitkin, pääset näkemään lintuja hyvin läheltä, elämys jota on vaikea päästä kokemaan missään muualla pääkaupunkiseudulla.
039A3603_edit
Harakan luontotalo
039A3607_edit
Valkoposkihanhi hautoo
039A3633_edit
Kalalokki
039A3647_edit
Meriharakka
039A3761_edit
Haahka

Suomenojan lintuja

Pajut jo kukkivat, mutta viileä huhtikuu on hidastanut selvästi kevään etenemistä. Lehtien silmut ovat näkyvissä vain joissakin tuomissa ja pajuissa. Suomenojan lintualtaalta jäät ovat kuitenkin jo lähteneet, ja lammikon asukkaat valmistautuvat pesimäkauteen. Suomenojan lintuallas on on pääkaupunkiseudun paras paikka päästä näkemään monia kosteikkojen lintuja aivan lähietäisyydeltä, sillä linnut ovat tottuneet ihmisten liikkumiseen allasta ympäröivällä polulla.
Nokikanat kasaavat jo pesiä. Ne keräävät kasvillisuutta keoksi, jota tallovat jaloillaan tiiviimmäksi. Nokikanan läheinen sukulainen liejukana on Suomenojan erikoisuus, jota aiemmin oli vaikea löytää mistään muualta. Viime vuosina se on hieman runsastunut ja levittäytynyt myös puistolammikoiohin ja muille kosteikoille. Nokikanasta sen erottaa helposti mm. Punaisesta nokasta sekä valkomustasta pyrstöstä, jota se pitää koholla uidessaan.
Toinen Suomenojan erikoisuus on mustakurkku-uikku. Pääkaupunkiseudun vahvin kanta mustakurkku-uikkuja on täällä. Yhtä runsas laji on Suomessa vain paikoin lounais-saaristossa ja Ahvenanmaalla.
Muita mielenkiintoisia lajeja ovat punasotka, suurinokkainen lapasorsa sekä tietenkin harmaasorsa, jonka määrä alueella on myös selvästi runsastunut viime vuosina.
Suomenojalle pääsee hyvin julkisilla kulkuneuvoilla, tai auton voi jättää altaan luoteiskulmassa olevalle pysäköintialueella.
039A3231_edit
Nokikana rakentaa pesää.
039A3282_edit
Liejukana
039A3291_edit
Lapasorsakoiras.
039A3300_edit
Harmaasorsakoiras.
039A3320_edit
Mustakurkku-uikku.

Meri viilentää Ahvenanmaata

Kylmä jakso maaliskuussa hyydytti muuttolintujen saapumista Etelä-Suomeen. Viime päivinä on kuitenkin ollut melko lämmintä, ja leskenlehdet ja sinivuokot ovat tulleet esiin. Odotus oli, että Ahvenanmaalla olisi kevät jo edistynyt ja esimerkiksi kevätesikoita näkyisi.
Mutta meri on kylmä, ja se jäähdyttää Ahvenanmaan ilmastoa alkukeväällä. Tällä viikolla oli näkyvissä muutamin paikoin sini- ja valkovuokkoja, mukulaleinikkejä ja pystykiurunkannuksia. Pähkinäpensaissa hedenorkot olivat avautuneet, mutta punaisia emikukkia ei juuri näkynyt. Maisema oli vielä harmaan ruskea. Hyönteissyöjälintujakin oli tullut vain niukasti, muutamia haarapääskyjä, tiltaltteja ja rautiaisia.
Tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti, ja jo parin viikon päästä Ahvenanmaan lehdot ovat täynnä kevään ensimmäisiä kukkijoita ja lintujen konsertti on parhaimmillaan.
2018-04-25 12.01.11-1

2018-04-25 11.55.15 HDR

Meikon ulkoilualue

Meikon ulkoilualue sijaitsee Kirkkonummen keskustasta noin 4-5 km luoteeseen. Paikka ei ole ehkä yhtä tunnettu retkikohde pääkaupunkiseudulla kuin Nuuksio, Sipoonkorpi tai Porkkala. Mutta alueella on laaja-kaistale rauhallista metsäluontoa ja rakentamatonta järvenrantaa.

Parhaiten paikalle pääsee autolla, ja pysäköintialue on Korsolammentien varrella. Mm. Metsähallituksen sivuilta löytyy alueen opaskartta.
Pysäköintialueelta lähtee kolme eri polkukierrosta, Kuikankierros (3,2 km), Kotokierros (4,4 km) ja Meikon kierros, joka kiertää koko järven ympäri (8,3 km). Nuotiopaikat löytyvät Meikojärven ja Korsolammen rannoilta.
Keväällä polut ovat vielä osin lumiset ja jäässä, joten mäissä kannattaa varoa. Järvet olivat vielä tukevasti jäässä. Rannalla palokärki huuteli keväthuutojaan ja polun varrella olevassa haavassa on liito-oravan pesäkolo. Hangella puun alla oli liito-oravan papanoita.
Sen verran kaukana teistä alue on, että Meikojärven jäällä seisoessa voisi kuvitella olevansa kauempanakin erämaassa. Ei ketään missään, ei melua eikä moottorien hurinaa.

039A2409_edit
039A2423_edit
039A2435_edit
039A2446_edit
039A2452_edit


Vartiosaari kevään kynnyksellä

Vielä muutama päivä sitten sää oli aurinkoinen ja kevät antoi vielä odottaa itseään. Oli mainio hetki mennä retkelle Helsingin Vartiosaareen, nyt sinne pääsi helposti jäätä pitkin kävellen. Vanhat huvilat uinuivat vielä talviunta, ja vasta muutama muuttolintu oli saapunut. Lumisilla poluilla oli kuitenkin ollut ulkoilijoita ja saari oli helppo kiertää.

Saaren keskiosan metsäalueella huhuili jo pari sepelkyyhkyä. Itäosan näköalakalliolta avautui hieno näkymä merelle. Avovesi välkkyi muutamien kilometrien päässä Villingin takana. Kaksi harmaahaikaraa muutti itään. Kevät tulee!

2018-03-31 09.50.22

2018-03-31 09.53.04
2018-03-31 09.56.06-1
2018-03-31 10.07.29
2018-03-31 10.22.43