Nature Experts

Koskikararetkellä

Juuri satanut lumi on peittänyt puiden oksat. Joelle vievä polkukin on aivan lumen peitossa. On kaunis tammikuinen talvipäivä. Nurmijärven Myllykoski on yksi monista Vantaanjoen koskista. Useimpina talvina sieltä voi löytää koskikaran, tai useampiakin.

Nyt koskikara löytyi heti maantiesillan vierestä. Ja toinen sillan toiselta puolelta. Välillä ne ajoivat toisiaan takaa, sillä koskikarat pyrkivät pitämään itsellään pienen reviirin joen varrella. Toista koskikaraa ei haluta aivan viereen syömään joen pohjasta löytyviä toukkia. Vaikka koskikara on hyvin karaistunut lintu, talvi on silti sillekin ankaraa aikaa ja ruoka-apajille ei toista koskikaraa hevillä päästetä.

Koskikara voi olla hankala kuvattava, sillä se lentää herkästi joen toiselle rannalle tai toiseen kohtaan jokea. Rauhallisesti lähestymällä sitä pääsee usein kuitenkin kuvaamaan sopivalta etäisyydeltä. Jos koskikara ei halua pysyä paikoillaan, älä hätyytä sitä kulkemalla jatkuvasti sen perässä, vaan etsi toinen koskikara.

Koskikarojen katselemiseen hyviä paikkoja pääkaupunkiseudulla ovat Myllykosken lisäksi Vantaan Vantaankoski ja Pitkäkoski ja Helsingin Vanhankaupunginkoski. Pienvesien vedenlaatu on parantunut viime vuosina, ja koskikaroja voi löytää myös pienistä kaupunkipuroista, kuten Helsingissä Longinojalta tai Haaganpurosta. Espoossa varmoja koskikarapaikkoja ovat mm. Nuuksion Brobacka ja Haukkalammen puro.






Vihdoinkin lunta!

Joulukuu on yli puolivälin, ja Etelä-Suomessa on edelleen hyvin vähän lunta. Mutta parina viime päivänä lunta on onneksi hieman satanut, ja maa on saanut valkoisen peitteen.
Päivä on pilvinen ja harmaa. Ruokintapaikan ympärillä pyörii tiaisia, koivuissa on lumihuurteella koristellut oksat. Vanhan saunan päädyssä sinnittelee talven yli juhannusruusu.
Vaikka päivä on lyhyt, voi hämärinäkin talvipäivinä löytää luonnosta hienoja asioita, ja samalla virkistää itseään.




Sinitiainen



Kuusitiainen


Sävyjä harmaassa päivässä

Marraskuussa Uudellamaalla usein sataa ja on harmaata. Silmälaseista ei tahdo nähdä läpi, kun tihku kastelee ne. Ja samalla koko naaman. On niin synkkää, niin synkkää.

Mutta kaiken saa näyttämään paljon paremmalta, kun katsoo lähelle. Lakastuneissa heinissä, järven rannan ruo'oissa tai oksien jäkälissä on paljon kauniita sävyjä, jotka loistavat myös harmaana päivänä. Jos et siis jaksa lähteä etsimään viimeisiä muuttolintuja usvan keskeltä, ota lähelle tarkentava luppi ja kamera mukaan, ja mene katsomaan mitä aivan vierestä voi löytää.

Ja kun sitten katsot kuvia tietokoneella, niin pienellä säädöllä saa kaikki hienoimmatkin sävyt esiin.

IMG_0019_easyHDR-enhance-boost-shadows
Harmaalepän norkkoja.
IMG_0022_easyHDR-default
Karvejäkälää pensaiden rungoilla.
IMG_0015_easyHDR
Valkjärvi.

Viimeiset syysvärit Harakassa

Lokakuu on jo loppupuolella, lämmin syksy vaihtuu vähitellen kylmäksi talveksi. Syksyn viimeiset lehdet loistavat vielä puissa ruskan väreissä. On punaista, keltaista ja okraa sävyä. Monissa koivuissa on vielä runsaasti kauniin keltaisia lehtiä etenkin alaoksilla. Jokainen tuulinen päivä kuitenkin riipii lehtiä puista.
Syksyn lämpö näkyy vielä kasvillisuudessa, keto-orvokit kukkivat runsaina. Lintumaailma on hiljentynyt, valkoposkihanhien parvi lentää ylitse, saaressa rätisee peukaloinen ja tiaiset ja pikkuvarpuset häärivät rakennusten ympärillä.
Auringon laskiessa Harakan saari käy nukkumaan, herätäkseen taas keväällä lintujen paljouteen.

P1022721edit

P1022726edit

P1022727edit

P1022730edit
P1022744edit


P1022735edit

P1022752edit



Sienisyksy saapui sittenkin

Kesä oli kuuma ja kuiva, eikä odotukset sienisadon osalta olleet hyvät. Mutta kaikki muuttui, kun syyskuun sateet saapuivat ja metsänpohja kostui.
Lyhyt retki kuusimetsään Vihdissä tuotti lähes korillisen suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja erilaisia rouskuja. Ei mikään turha retki!
2018-09-22-16.23.18_WWW