Nature Experts

Linnut

Arktista muuttoa Porkkalassa

Tänään oli upean aurinkoinen päivä. Meri oli aamulla melkein tyyni ja tuulta oli vain hieman. Näkyvyys oli myös erinomainen. Ensimmäiset lintuharrastajat olivat tulleet paikalle jo aikaisin aamulla. Muutama parvi punakuireja oli jo ohittanut niemen. Aamupäivän aikana punakuireja muutti komeina parvina aina silloin tällöin. Jotkut parvet suuntasivat kohti sisämaata jo niemen länsipuolelta, osa meni kauempana merellä. Pajulinnut ja hernekerttu lauloivat kallion metsikössä, muutama haarapääsky ohitti kallion. Kevät on parhaimmillaan.

2N5A2513-edit_edit
Näkymä Porkkalan niemen kärjestä.

2N5A2523-edit_edit
Haahkoja

2N5A2575-edit_edit
Muuttavia punakuireja

2N5A2586-edit_edit
Pieni parvi muuttavia pikkukuoveja.

2N5A2548-edit_edit
Merikotka.

Suohaukkoja ja haikaroita

Syyskuun puoliväli lähestyy, ja lintujen muutto on täydessä vauhdissa. Espoon Laajalahdella riittää katsottavaa, sillä alueella on paljon vesilintuja, myös kahlaajia, petolintuja ja haikaroita voi ihastella lintutornista. Kuvissa on harmaahaikaroiden seurassa jalohaikara, ruovikon yllä partioiva ruskosuohaukka sekä paikalla pyörinyt harvalukuinen arosuohaukka.

2N5A2063-edit_editv2N5A2075-edit_editv2N5A2067-edit_editv

Kevät tuli

Viime päivinä kevät on edistynyt huimin askelin Etelä-Suomessa. Vielä viime viikolla maassa oli hanki, mutta nyt lämmin sää on sulattanut lumen ja muuttolinnut ovat saapuneet. Ensimmäisenä niitä löytää sulien ojien varsilta tai rinteiden lumettomilta laikuilta. Avoimilla kosteikoilla voi nähdä hanhia, joutsenia tai vaikkapa harmaahaikaran.
2N5A9011_editAI
Punarinta ja mustarastas.
2N5A9075_editAI
Rautiainen.
2N5A9070_editAI
Harmaahaikara.
2N5A9177_editAI
Tundrahanhia.

Suomenojan lintuja

Pajut jo kukkivat, mutta viileä huhtikuu on hidastanut selvästi kevään etenemistä. Lehtien silmut ovat näkyvissä vain joissakin tuomissa ja pajuissa. Suomenojan lintualtaalta jäät ovat kuitenkin jo lähteneet, ja lammikon asukkaat valmistautuvat pesimäkauteen. Suomenojan lintuallas on on pääkaupunkiseudun paras paikka päästä näkemään monia kosteikkojen lintuja aivan lähietäisyydeltä, sillä linnut ovat tottuneet ihmisten liikkumiseen allasta ympäröivällä polulla.
Nokikanat kasaavat jo pesiä. Ne keräävät kasvillisuutta keoksi, jota tallovat jaloillaan tiiviimmäksi. Nokikanan läheinen sukulainen liejukana on Suomenojan erikoisuus, jota aiemmin oli vaikea löytää mistään muualta. Viime vuosina se on hieman runsastunut ja levittäytynyt myös puistolammikoiohin ja muille kosteikoille. Nokikanasta sen erottaa helposti mm. Punaisesta nokasta sekä valkomustasta pyrstöstä, jota se pitää koholla uidessaan.
Toinen Suomenojan erikoisuus on mustakurkku-uikku. Pääkaupunkiseudun vahvin kanta mustakurkku-uikkuja on täällä. Yhtä runsas laji on Suomessa vain paikoin lounais-saaristossa ja Ahvenanmaalla.
Muita mielenkiintoisia lajeja ovat punasotka, suurinokkainen lapasorsa sekä tietenkin harmaasorsa, jonka määrä alueella on myös selvästi runsastunut viime vuosina.
Suomenojalle pääsee hyvin julkisilla kulkuneuvoilla, tai auton voi jättää altaan luoteiskulmassa olevalle pysäköintialueella.
039A3231_edit
Nokikana rakentaa pesää.
039A3282_edit
Liejukana
039A3291_edit
Lapasorsakoiras.
039A3300_edit
Harmaasorsakoiras.
039A3320_edit
Mustakurkku-uikku.

Tämä sivusto käyttää evästeitä toiminnassaan.